Koko
2–3 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Meressä eläviä makkaramatoja tunnetaan 16 lajia, joiden pituus vaihtelee 0,5 mm:stä noin 40 cm:iin. Näistä 2–3 cm:n pituinen, kylmien merten okamakkaramato elää pohjaliejussa Suomenkin rannikkoseuduilla. Okamakkaramato on alun perin pohjoisen Jäämeren asukas, mutta jäi Itämereen viimeisen jääkauden jälkeen. Se on punaruskea, nakkimainen mato ja sen vaalean ihon läpi kuultavat usein sisäelimet. Lajilla on pitkittäisuurteinen etuosa ja poikittaisuurteinen takaosa ja lisäksi se on kauttaaltaan kartiomaisten nystyjen peittämä. Okamakkaramadolla on piikikäs, sisäänvedettävä kärsä, jonka päässä on suuaukko. Kärsä toimii sekä liikunta- että saalistuselimenä. Madon takapäässä on hengityslisäkkeitä.
Ravinto
Okamakkaramato kaivautuu savi-, lieju-, tai hiekkapohjaan ja saalistaa pääasiassa pieniä monisukasmatoja suuosallaan, joka pilkistää ulos sedimentistä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Itämeressä okamakkaramato esiintyy alueella, joka ulottuu Tanskan salmista Suomenlahteen ja Selkämeren pohjoisosiin. Perämerellä tai Merenkurkussa sitä ei tavata. Laji viihtyy sekä matalilla että syvillä pehmeillä pohjilla. Okamakkaramato kestää liejusimpukan tavoin kohtalaisesti ympäristön saasteita, mutta häviää, kun happiolosuhteet käyvät vähiin.
Lisääntyminen
Naaraat munivat munansa merenpohjalle. Koiraiden siittiöiden hedelmöittämistä munista kehittyy pohjamudassa elävä, erityisen kilpipanssarin suojaama toukka.

Okamakkaramato

Taksonomia

Pääjakso

Lahko

Heimo

Suku

Laji